Itsearvostusta

Olen usein miettinyt arjen pieniä tekoja ja sitä, miten niissä näkyy tai on näkymättä arvostus itseä kohtaan. Huolenpito itsestä. Vaivannäkö itsen suhteen. Semmoinen, joka jää näkymättä toisille. Oman ajan ottaminen, Kynttilän sytyttäminen vain itselle iltateellä. Aamiaisen kattaminen sillä tavoin kuin sen tekisi hyvälle ystävälle tai kauan kaivatulle vieraalle. Ihanista aamiaisista saa nauttia erityisesti ruotsinlaivoilla laivan lipuessa verkkaan idyllisissä saaristomaisemissa. Hohtavan valkoiset pöytäliinat, ystävälliset neidit kaatamassa kahvia kupin tyhjetessä. Vastapaistettujen sämpylöiden tuoksu. Tänään olen vapaalla töistä ja aamuhämärissä oli hyvä hetki sytyttää pari kynttilää ja kattaa aamiainen vain itselle. Hiljaisessa kodissa, jossa kuuluu vain kahden koiran hiljainen kuorsaus makuuhuoneesta. Puuron keittely hissukseen, pakastimen kaivelu kesällä pakastettujen mansikoiden toivossa, ruisleivän murtaminen, kasvihuoneen tuoksu kurkkua leikatessa. Kesästä tulvahtavat muistot. Ja tsekkiläinen käsin maalattu teekuppi, jossa höyryävää Earl Greyta. Voiko aamu täydellisempi olla?