Kokkausintoa

Jo pitkään on perheessämme ollut keveämpi suuntaus ruokavalion suhteen. Liha ei vain yksinkertaisesti enää entiseen malliin maistu, makkarat eivät senkään vertaa. Mies on meillä viimeinen luolamies, joka jonkin verran lihaa kuluttaa. Ja hyvä niin, sillä tänään hän tuunasi perheelle taivaallisen herkullisen nakkikeiton! Kokonaan emme siis lihalle ole hyvästejä heittämässä, mutta suurin osa ruokavaliosta alkaa olla kasvisvoittoista. Perussalaatit ovat alkaneet tehdä kulhoon tilaa avokadolle, vuonankaalille, omenalle ja muille herkullisille härpäkkeille. Yhdessä nuo muodostavat uskomattomia makuelämyksiä ja tietenkin oliiviöljy ja viinietikka kruunaavat hela hoidon. Laadukkaat raaka-aineet ovat tärkeitä ja siksi onkin ollut hieno juttu tuottaa monia raaka-aineita omassa kasvihuoneessa. Niistä ainakin tietää, millä tavalla ne on viljelty. Iso muutos on ollut vehnäjauhon vaihtaminen kokonaan spelttiin. Speltin leivottavuus on jonkin verran erilainen kuin vehnän eli se vaatii hieman tutkimista ennen kuin sujuu, mutta tulos on sen väärti. Myös pinaatti, kvinoa ym. ovat viime aikoina löytäneet tiensä ruokapöytäämme. Miten paljon onkaan ruoka-aineita, joiden käyttö on jäänyt ihan minimiin? Ensi keväänä on tarkoitus rouhia kaivurilla pihan perälle ihka oikea kasvimaa, josta saa isompaa ja monipuolisempaa satoa ruokapöytään. Kasvihuone kun on näin jälkikäteen ajatellen ollut alunperinkin aivan liian pieni. Ehkä jonain kesänä se saa kaverin, katsotaan!

Kvinoan & pinaatin liitto

Ruususuolaa sen olla pitää

Pinaatti pieneksi

Ja vahvaa juustoa kera kerman

Vuonankaalisalaattia

Ja Sorsakoskilla suuhun