Löytöjä

Hämmentävää, miten joskus voi osua paikalle silloin kun joku haluaa päästä eroon jostain mikä itselle on aarre. Kirpparit ovat tässä mielessä aivan loistojuttu. Tavarapaljous johon ihmiskunta on hukkumassa, löytää niistä yhdenlaisen purkukanavansa eikä kaikki päädy kaatopaikalle. Tosin - tässä yhteydessä on mainittava yllättävä seikka näihin jäteasioihin liittyen. Olin taannoin sijoitusillassa, jossa erään suuren jätehuoltofirman toimitusjohtaja esitti meille, yleisölleen, kysymyksen: "Kuinka suuri on kotitalousjätteen prosentuaalinen osuus Suomen jätekuormasta?" Vastaus oli kolme prosenttia! Hämmästyttävää. Se tarkoittaa, että 97% kertyy muualta kuin kodeista. Hän myös kehotti miettimään ostopäätöksiä. Niiden kautta meillä on mahdollisuus vaikuttaa. Jos todella haluamme vaikuttaa. Siis älkäämme menettäkö täysin yöuniamme, jos käytämme lapsillamme kestovaippoja. Pieniä puroja unohtamatta.

Jos sitten tarkastellaan aihetta muustakin kuin kestävän kehityksen näkökulmasta, kirppareilta, nettikaupoista, roskalavoilta, jäämistöistä ja muuttokuormista voi vastaan tulla todellisia löytöjä. Olinkin siis onnesta soikeana kun löysin etsimäni Nanny Stillin maljakon kirpparilta aivan pilkkahintaan. Tietenkin se oli kotiutettava alle aikayksikön. 

Toinen löytö oli Saara Hopean Nyppylä-malja, josta joskus aikoinaan ajattelemattomasti luovuin. Sekin kotiutui alle parinkympin hintaan.

Kolmas aarre tuli vastaan Lielahden Fidalla. Hyväkuntoinen kunnon loimi soffalle.

 Perinteinen filtti

Koirien suosikkiloikoilualusta

Viimeinen, mutta varsinainen yllättäjä. Alvarin pöytä könttäkaupalla ja hintaa muutama kymppi. Kaupassa tuli koivuviilupinnoitettu pöytä 125 x 90, Alvarin kukkapöytä, sousafoni ja klarinetti. Vihdoin keittiöön löytyi keikkumaton pöytä. Siunatut L-jalat. Kyllä kelpaa lorvailla kyynärpäiden varassa ja parantaa maailmaa. Niitä kun riittää. Nimittäin kyynärpäitä.

Downton huuma

Vuoden vaihteessa minulle pidettiin todellinen Downton Abbey - PR-puhe. Olin aika skeptinen tuolloin, mutta eräänä iltana kun selailin jotain sopivaa katsottavaa Netflixistä, klikkasin auki tuon DA:n ja katsoin siitä ensimmäisen jakson. Kerta & koukku!!! Tarina vei mukanaan ja kun neljä kautta olin Netflixin kautta katsonut, piti viides kausi saada käsiin ensi tilassa. Se löytyi onneksi Prismasta. Yksi ja ainoa kappale ja maksoi pienen omaisuuden. Sarjan maailmanlaajuinen suosio ei ole mikään ihme. Tarina ja henkilöhahmot on kirjoitettu niin nerokkaasti, että sarjaa ei vain pysty jättämään kesken kun sen on kerran aloittanut.

Roolihahmot

Hersyvä leskikreivitär

Vuosisadan rakkaustarina - Mary & Matthew

Ja toinen - Anna & Mr. Bates

Ja ansiokas näyttelijäkaarti

Downton Abbey -huuma on johtanut matkasuunnitelmiin. Downtonin maisemiin on päästävä. Varsinainen "Downton" on eri puolilta löytyviä kuvauspaikkoja, mutta varsinainen pytinki eli reaalimaailmassa Highclere Castle sijaitsee Berkshiressä ja siitä on tullut sarjan myötä kuuluisa "pyhiinvaelluspaikka" fanittajille. Matkasuunnitelmat ovat jo pitkällä, mutta varsinainen ajankohta on vielä varmistumatta. Olin sähköpostiyhteydessä Highclereen ja selvittelin matkaohjelmaa tarkemmin.
Miniän kanssa on tarkoitus hypätä koneeseen ja matkata DA-tunnelmiin. Videosta saa hieman esimakua, mistä on kyse!

Kuntoilua

Kevään eteneminen inspiroi taas tsemppaamaan kuntoilun alueella. Se on toki asia, joka on muistettava elämäntilanteesta riippumatta. Sitä ei voi valita. Ihminen on liikkuja ja vaikka keskiluokkainen nykypäivän ihminen elää monin verroin paremmin kuin entisajan kuninkaalliset, saaden monet elintärkeät asiat kättä ojentamalla, vaatii kroppa sitä samaa mitä se on tottunut tekemään jo kivikaudella. Ruuan hankinta on muuttunut radikaalisti, markettien kärryshoppailut ovat kaukana niistä ajoista jolloin syötiin vain se mikä juosten kiinni saatiin. Motivaatio liikkeelle lähtöön oli kova kun vatsa oli ollut tyhjä monta päivää tai peto oli kannoilla. Ei tarvinnut arpoa huvittaako pistää juoksuksi vai jäädä istuksimaan! Liikunta on vain niin parasta lääkettä aivan kaikkeen. Monenlaisia kuntoilumuotoja olen kokeillut ja tässä suosikkilajini kautta aikojen: Siinä järjestyksessä kuin niihin olen tutustunut.

1. Pihaleikit - aivan ehdoton suosikki. Hyppynaru ja twist-naru kulkevat vieläkin mukana treenisalille!

2. Ratsastus - iki-ihana harrastus, joka löytyi ala-asteella ja jatkui vielä opiskeluvuosinakin. Varusteet  löytyvät edelleen kaapista ja niitä olen päivittänyt viimeksi syksyllä mm. Agri-marketin alesta.

3. Jazz-tanssi, joka alkoi yläasteen lopulla Elwa Molinin tanssikoulussa, jatkui lukiossa ja vielä opiskeluvuosina ratsastuksen ohessa sekin.

4. Lenkkeily alkoi lukiossa ja on säilyttänyt paikkansa muun liikunnan ohessa kera koirain.

5. Squash tuli kuvioihin lukiossa sekin ja jatkui useamman vuoden. Hieno peli!

6. Ehkä kiinnostavin ja haastavin laji ikinä. Aikido tuli mukaan vuonna 2002.

7. Judo - koomisin ja fyysisin kaikista. Uskomaton löytöretki omaan kroppaan ja sen rajoihin.

8. Nintendo-uskollisesti Wii Fit -treeni. Ennenkaikkea hauskaa ja leikillistä!

9. TapouT XT - armoton hapotus tulee vauhdista ja treenimääristä, kaikkea ei silti tarvii tehdä.

Kevät

Ajoin juuri miniän keskustaan vaatekuvauksiin ja kaupunki oli aivan epätodellisen autio ja hiljainen. Paluumatkalla aurinko häikäisi ja piti laittaa oikein aurinkolasit silmien suojaksi. Kyllä se kesä sieltä tulee sittenkin. Postilootalla sen tuoksun saattoi jo haistaa. Joku viisas on sanonut, että elämä on se mitä sinulle tapahtuu sillä välin kun suunnittelet jotain ihan muuta. Sitä on ollut myös tämä kevät. Monet talvella laaditut suunnitelmat on jääneet toteuttamatta ja tilalle on tullut ihan uusia. Silti - uskon, että talven yli jaksaa paremmin suunnitelmien kanssa kuin ilman niitä. Ne ovat kuin tutut ja turvalliset pitkospuut yli talven pimeän hetteikön. On jotain mihin suunnistaa, on etappeja, väliaika-asemia, horisontteja ja jotain niidenkin takana. Suuntia. Ja sitten on se elämän virta, jossa pitkospuut katoavat näkyvistä ja jäljelle jää vain tieto siitä, että jossain siellä ne ovat. Vaikka niiden sijainti ja merkitys hetkellisesti unohtuvatkin.

Tämän on kertakaikkisen osuvasti sanoittanut Samuli Putro biisissään "Olet puolisoni nyt". Se on jollain oudolla tavalla pysäyttävä. Karu ja samalla täynnä jotain ihmeellisen pakahduttavaa elämisen riemua.

Ja tässä vielä linkki Berkeleyn yliopiston tekemään tutkimukseen, jossa hämmästyksen ja ihmetyksen (tarkempi termi lienee kuitenkin haltioituminen) tunne näyttävät olevan tehokkaita tulehdustilaa edistävän interleukiini-6:n vähentäjiä koehenkilöiden syljessä. Taisi oma taso tipahtaa tuota Putroa kuunnellessa kun tuli tippa linssiin!

http://newscenter.berkeley.edu/2015/02/02/anti-inflammatory/

Haltioidu hetkeksi