TapouT XT

Reilu vuosi sitten innostuin TapouT XT -nimisestä treenistä ja pikkuhiljaa kotona tv:n edessä alkanut treenailu siirtyi talveksi läheiselle kuntosalille ja mukaan liittyi monenkirjava sakki eritasoisia treenailijoita. Loppukeväästä sitten jätin yhteistreenit ihan laiskuuttani, sillä aamuisin oli mukava jäädä välillä nukkumaan kun ei ollut sopinut kokoontumista muun porukan kanssa. Treenailu jatkui sen jälkeen ihan fiilispohjalta ja omiin aikatauluihin sopien. Usein tein treenin aikaisin aamulla, mutta välillä töissä ilmaantui ylimääräisiä taukoja, jotka antoivat mahdollisuuden vetää treenikamat niskaan ja käyttää tunti tai pari kunnon sykeharjoitteluun ennen töiden jatkumista. Kesäloman alettua päätin pitää taukoa sisäliikunnasta ja vaihdoin sen arkiliikuntaan + uintiin. Tänään tein sitten paluun treenisalille. Vaikka kuinka olisi nukuttanut, pakotin itseni sängystä ylös ja syömään kevyen aamupalan ennen treeniä. Alkutreeni olikin sitten yhtä tuskaa ja tuntui siltä, että kaikki saavutetut kehitysaskeleet on menetetty. Kroppa tuntui painavalta kuin synti! Parinkymmenen minuutin tuskittelun jälkeen lähti aineenvaihdunta kunnolla käyntiin ja treeni keveni kummasti. Tuntui siltä kuin yhtäkkiä kroppa olisi muistanut mitä piti tehdä ja kytki oikeat piuhat aivojen ja lihasten välille. Tätähän se olikin, solujen imurointia ja mikä autuas olo jäi suihkun jälkeen. Tästä se taas alkaa. Tervetuloa elokuun takana häämöttävä syksy ja arjen rutiinit! Tässä suosikkitreenini Yoga XT. Treenin kesto on 51 minuuttia, mutta alla oleva video on lyhennetty versio. Eiku kokeilemaan...

No sh... Video on poistettu tekijänoikeusvaateiden takia eli nyt vain sitten ostamaan TapouT XT-setti lähimmältä jälleenmyyjältä...

Kasvihuone Ilmiö

Kasvihuoneella puuhailu on yksi antoisimmista kesäpuuhista. Se rentouttaa mieltä ja antaa onnistumisen iloa puhumattakaan harmista ja pettymyksestä, jotka nekin väistämättä kuuluvat kuvioon. Kasvihuoneviljely on pitkällinen projekti, joka alkaa jo aikaisin keväällä, helmi-maaliskuun pimeillä. Tomaatin ja chilin siemenet kylvin 12.3. pieneen kennostoon ikkunalaudalle ja silloin kyllä vähän epäilytti, että mitähän niistä tulee. Ja sitten vähitellen kuitenkin alkoi valon lisääntymisen myötä mullasta nousta pikkuruisia versoja, yksi toisensa jälkeen. Pikkuisia oli hoidettava todella täsmällisesti. Jotkut yksilöt olivat luonnostaan vahvoja, toiset puolestaan pieniä ja vaivaisesti kasvavia. Valon määrää oli säänneltävä ja siirreltävä kaikkein pienimpiä tirriäisiä parempaan paikkaan ikkunalaudalla. Nyt kun on nähnyt mitä niistä on tullut, kaikki ovat samalla viivalla koossa ja komeudessa. Eri tahdissa vain.

Pitkän kylmän kevätkauden takia jouduin ostamaan kasvihuoneelle petroolilämmittimen, joka piti lämpötilaa mukavasti plussan puolella vaikka ulkona elohopea tipahti välillä nollan tuntumaan. Se auttoi versot kasvuun kun ne siirtyivät lämpimältä ja suojaisalta ikkunalaudalta ulos "suureen maailmaan". Petroolia kului reippaasti noina touko-kesäkuun viikkoina ja lämmittimen tehokaan ei ihan passeli ollut kasvihuoneen kokoon nähden, mutta nipin napin se riitti tehtäväänsä. Heinäkuun vaiheilla sitten ei enää lisälämpöä tarvittukaan.

Petroolilamppu hyllyn päälle varastoituna

Viileä heinäkuun päivä

Kasvihuoneessa kasvaa nyt chilejä, tomaatteja, kurkkua, kurpitsaa, basilikaa, persiljaa, ruohosipulia, mansikoita ja kukkia. Kasvu on rehevöitynyt, mutta kyllä vettä ja lannoitteitakin on kulunut. Joka aamu ja ilta on kasteltava, leikattava, lannoitettava, siirreltävä ja suojattava, annettava tukea kärhöille, kiinnitettävä, harvennettava, ravisteltava kukkia ja nypittävä "varkaita". Suurin vitsaus tänä kesänä on ollut kirvojen chiliin tekemä ankara invaasio. Chilikasvusto oli siinä vaiheessa jo sellainen komistus, että eihän siitä voinut taistelutta luopua. Mäntysuopaliuossuihkutus teki tehtävänsä jo kerrasta ja kun vielä jokainen lehti ja silmu sai puhdasvesiruiskutuksen ja jokaiselta lehdeltä rapsuteltua kuolleet kirvat pois, alkoi chili kukoistaa entistä ehompana.

Kirvapopulaation kulta-aika

Vihdoin kasvurauhaa

Muutkin kasvattini alkavat vähitellen kasvaa ja komistua. Lieneekö palkinto kovasta uurastuksesta, väsymättömästä veden kannosta ja hyvistä lannoitusaineista vai piileekö menestyksen salaisuus Jamie Oliverin kelpo puutarhanhoitovälineissä? Löysin ne kevätryntäyksen jäljiltä läheisestä tavaratalosta ja kotiutin tietenkin yhden joka sorttia. Hinnat vaihtelivat parista eurosta seitsemään. Ja laatu on kyllä hintansa väärti!

Punastumista odotellessa

Kohta valmis syötäväksi

Design Jamie O.

Visio

En ole oikein koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka sanovat ettei heillä ole mitään tekemistä. Tekemistä tässä maailmassa, jossa tapahtuu asioita nonstoppina yötä päivää. Maailma on niin täynnä tekemistä, että tämän elämän aikana tuskin ennättää edes tajuta, miten paljon tekemistä onkaan. Ehkä "eimitääntekemistä" on enemmänkin asenne jonka juuret ovat siinä, että elämästä on jossain tärkeässä vaiheessa tai kenties miltei aina puuttunut ilo. Ja ilo tai sen puuttuminen liittyy hyvin pitkälle olosuhteisiin, joissa kasvamme. Näemmekö iloa pienissä asioissa suurista puhumattakaan. Näemmekö ympärillämme ihmisiä, jotka puolestaan näkevät iloa ylipäätään missään. Vai onko jokin asia aina vinossa ja pielessä ja huolta tuottamassa? Tulevaisuudessa on oltava jotain mihin tähdätä. Jos tähtäyspisteet puuttuvat, ihminen päätyy helposti minne sattuu. Ja tähtäyspisteiden tulee olla omia. Jos tähtää toisten pisteisiin, on aina tarpomassa toisten askelissa ja jonain päivänä voi huomata antaneensa huijata itsensä tavoittelemaan jotain mistä ei pidä tehdäkseen vaikutuksen joihinkin joista ei edes pidä. Tähtäyspisteitä voi luoda jatkuvasti. Jotain sellaista joka innostaa ja saa kynnet syhyämään. Tärkeintä ei ole virtaviivainen lopputulema tai esittelykelpoinen tuotos. Tärkein on varmaankin juuri tuo matka kohti visiota. Ja jonain päivänä kun sitten ehkä päämääräkin häämöttää, voi huomata laittaneensa siihen palan sielustaan. Minä tein sen!

Asuntovaunuprojekti seisoo tällä hetkellä suunnitteluvaiheessa ja odottaa asiantuntijaneuvoja, mutta tekeminenhän ei toki lopu. Toinen pitkällinen kesäprojektini on vanha alumiinivene, joka on isäni aikoinaan rakentama ja kymmeniä vuosia turhan panttina seissyt. Rahassa mitaten vene on arvoton, mutta se on eräänlainen muistomerkki siitä, miten on joskus syntynyt visio, muuttunut suunnitelmaksi ja tullut teoiksi. Teoiksi, jotka ovat olleet osoitus sitoutumisesta. Teot ovat johtaneet päämäärään. Oman aikakautensa virtaviivaiseksi veneeksi.

Vene parhaina päivinään

Olen ollut veneen kyydissä viimeksi 80-luvulla, jolloin naapurin poikien kanssa kuskasimme sen venetrailerilla läheiselle veneenlaskupaikalle ja teimme sillä pienen ajelun Pyhäjärvellä. Vene oli ihan ajokuntoinen, vaikkakin ajan patinoima. Ainoa pieni katastrofi syntyi kun perämoottori irtosi kesken ajon kiinnityksestään ja putosi järveen. Siinä olikin pojilla sukeltamista, että saivat sen takaisin veneeseen! Tuon jälkeen vene on seissyt ympärikäännettynä niillä sijoillaan isäni tiluksilla ja sitten myöhemmin omillani. Mutta nyt on veneen toisen tulemisen aika! Kunnostus on hyvässä käynnissä ja läheisen venesataman laiturin aisapaikka jonotuksessa. Kun venevisio eräänä syksynä syntyi, en voinut säiden takia aloittaa konkreettista kunnostusta. Mutta koska aina voi visionsa eteen tehdä jotain, menin saaristomerenkulun kurssille. Pitää vain olla visio ja usko siihen. Ei enempää ei vähempää!

Kolopalloa

Kun vuosia ja vuosia sitten pistäydyin eräässä urheiluliikkeessä katsastamassa kävelykenkävalikoimaa, enpä osannut aavistaa, että se toimenpide johtaisi aikanaan golf-innostukseen. Tein mielestäni kelpo ostoksen ja palasin tyytyväisenä kotiin uusien kävelykenkieni kanssa. Hämmennys oli melkoinen kun kuopukseni tokaisi hilpeänä: "Äiti, mutta sähän oot ostanut golf-kengät!" Hänellä oli muutamia pikkuystäviä, jotka olivat golfanneet polvenkorkuisesta. Olinkin ihmetellyt kengän pohjassa olevia rakennelmia ja sitä, että näitä merkillisiä "nastoja" annettiin vielä mukaan kenkälaatikkoon tulevaisuuden varalle vielä merkillisemmän työkalun kanssa. Mutta kenkädesign on nykyisin varsinaista hifistelyä enkä osannut asiaa sen enempää tuolloin pohtia. Koska kengät olivat reilussa alessakin maksaneet sadan euron verran, mietin hetken palauttamisen mahdollisuutta. Mutta toisaalta kun tällainen freudilainen slippi minulle kävi, ehkä sillä oli jokin merkityksensä? Ehkäpä golfissa ON minulle jotain sanomaa? Laitoin siis hienon Ecco-golfkenkälootani komeron perälle odottamaan aikoja parempia. Niillä kun kuului tepastella viheriöllä eikä asfaltilla, joten en niitä oikein käyttöönkään voinut ottaa.

Ruusukkeet

Seuraavan vuoden syksyllä törmäsin, jälleen urheiluliikkeessä, varsin virtaviivaiseen tyttöjen golfbägiin, joka sekin pönötti alennuslappu kahvassaan hienoakin hienompien bägien seassa. Siis eikun ostamaan! No nyt minulla oli sekä bägi että kengät. Entäpä sitten itse harjoittelu? Mielessäni siinsivät Madeiran saaren kauniit viheriöt ja lokoisat eläkepäivät sitten joskus. Kuten asioilla on tapana järjestyä ja kuten kaikella mitä tapahtuu on oma merkityksensä, tielleni osui ihminen, joka oli varsinainen golf-konkari. Hän oli innokas opettamaan vasta-alkajaa. Joku viisashan on todennut että kun oppilas on valmis, ilmaantuu opettaja. Siitä alkoi meidän yhteinen polku, joka jatkuu edelleen. Golf-lyönti on itselle oikeastaan eräänlaisen Zen-tilan löytämistä: opi kaikki tärkeät tekniset yksityiskohdat ja lyödessäsi unohda ne. Kuuntele kroppaa, sillä se osaa liikkeen luonnostaan. Ja aina kun treenistä lähtee, askel on muutaman gramman kevyempi. Golf-kengissä, josta kaikki alkoi.

bägi ja popot

Draiveri - mailojen kunkku

Meni niinkuin Strömsössä

Yleensä kun ei mene, mutta tänään meni. Aamupäivä meni soutuvenettä pestessä. Sain kolmen vuoden jonotuksen jälkeen kunnan venepaikan ja saimme siirrettyä veneemme tuttavien rantapusikosta lähirantaan. Paikan saaminen oli kyllä oikea onnenpotku ja helpottaa jatkossa liikkumista veneelle ja takaisin kovasti. Tänään siis jynssäsimme ja kuurasimme puskissa likaantunutta venhosta ja tajusimme, että nyt meillä on kesäisin muutama metri omaa rantaviivaa vuokralla. Jihuu! Kuurasin aamun juuriharjalla veneen puuosia järvessä seisten. Mikä nautinto! Nyt vene on piknik-kunnossa ja sääkin suosii. Veneasioissa kävin äsken paikallisessa Hong Kong -tavaratalossa venepeitettä etsimässä ja kuinka ollakaan huomasin vihoviimeisen Strömsö-brändätyn riippumaton alelaarissa hintaan 11,95€. Sehän oli kotiutettava oitis. Meni kerrankin niinkuin Strömsössä!

Vene saapuu uuteen kotirantaansa

"Omaa" rantaa kolme metriä

Uusi lukupaikka kiinnitystä vailla

Chesterfield

Olen jo parisen vuotta etsiskellyt vanhaa kunnon Chesterfield-sohvaa olkkariin. Jos jonkin, niin sohvanteon britit kyllä osaavat! Chesterfield on mukavan iso ja massiivinen ja siinä on varsin pönäkkä istua tai maata. Ilo oli melkoinen kun sitten yhtenä aamuna hakuvahtini ilmoitti kokonaista Chesterfield-sohvakalustoa ja aivan mitättömään hintaan. Niistä kun saa yleensä pulittaa nelinumeroisia summia. Monen mutkan ja kilpalaulannan jälkeen sain kotiutettua kaluston Hämeenlinnasta saakka tuttujen ystävällisellä myötävaikutuksella eli heidän firmansa kuorma-autolla. Nyt siis lopultakin olen onnellinen chesterfieldiläinen. Sohva ja kaksi nojatuolia ovat todellakin elämää nähneet, mutta pienellä entrauksella niistä saa oikein kelpo kalusteet. Edellisessä kodissaan ne ovat toimineet ilmeisesti kissojen lekottelupaikkana sillä kaluston lukuisat napit olivat saaneet ympärilleen valkoisen, likaantuneen kissankarvakauluksen. Näiden putsaamisessa menikin sitten aikaa, kynsiä, Topz-puikkoja ja Fairy-liuosta. Mutta mitäpä ei Chesterfieldin eteen tekisi!

Noin miljoona nappia

Valtaistuimeni

Aitouslappukin löytyi

In vivo

Elämää livenä -blogi syntyi jo vuonna 2011 in vivo -hengessä. In vivo voidaan kääntää "elävässä elämässä", mikä viittaa siihen, että iänikuisen vatvomisen ja jaarittelun sijaan tartumme toimeen ja kohtaamme elämän sellaisenaan. Vain siten alkaa elämässämme tapahtua sellaisia konkreettisia asioita, joita itsellemme toivomme. Avasin blogin pitkän tauon jälkeen juuri tänään, sillä luin aamulla netistä artikkelin kiitollisuudesta ja sen merkityksestä ihmiselle. Artikkeli korosti kiitollisuuden opettamisen merkitystä lasten kasvatuksessa. Kaivoin esille pienen muistikirjani, jonne merkitsen tärkeitä asioita ja laadin sinne tämän päivän kiitollisuus-luetteloni. Lista näyttää tältä:

- aurinkoinen aamu
- uniset koirat
- naapurin kissan kehräys
- kasvihuoneen huumaava tuoksu
- ensimmäiset tomaatin alut
- hurjaa vauhtia kasvava kurkku
- kurkun lehvästön kätköistä löytyvät mansikat
- toimiva kaivon uppopumppu
- raikas ja kylmä kasteluvesi
- kiireetön aamiainen
- toimivat nettiyhteydet

Nämä kiitollisuuden aiheet olin huomannut puoleen päivään mennessä. Ja miten paljon listasta jäikään uupumaan!

Unikeot!

Naapurin Miina puskupäällä

Ekat tomaatinraakileet

Kurkku kirii kasvuaan

Kurkunlehti mansikoiden aurinkovarjona