Ajoin juuri miniän keskustaan vaatekuvauksiin ja kaupunki oli aivan epätodellisen autio ja hiljainen. Paluumatkalla aurinko häikäisi ja piti laittaa oikein aurinkolasit silmien suojaksi. Kyllä se kesä sieltä tulee sittenkin. Postilootalla sen tuoksun saattoi jo haistaa. Joku viisas on sanonut, että elämä on se mitä sinulle tapahtuu sillä välin kun suunnittelet jotain ihan muuta. Sitä on ollut myös tämä kevät. Monet talvella laaditut suunnitelmat on jääneet toteuttamatta ja tilalle on tullut ihan uusia. Silti - uskon, että talven yli jaksaa paremmin suunnitelmien kanssa kuin ilman niitä. Ne ovat kuin tutut ja turvalliset pitkospuut yli talven pimeän hetteikön. On jotain mihin suunnistaa, on etappeja, väliaika-asemia, horisontteja ja jotain niidenkin takana. Suuntia. Ja sitten on se elämän virta, jossa pitkospuut katoavat näkyvistä ja jäljelle jää vain tieto siitä, että jossain siellä ne ovat. Vaikka niiden sijainti ja merkitys hetkellisesti unohtuvatkin.
Tämän on kertakaikkisen osuvasti sanoittanut Samuli Putro biisissään "Olet puolisoni nyt". Se on jollain oudolla tavalla pysäyttävä. Karu ja samalla täynnä jotain ihmeellisen pakahduttavaa elämisen riemua.
Ja tässä vielä linkki Berkeleyn yliopiston tekemään tutkimukseen, jossa hämmästyksen ja ihmetyksen (tarkempi termi lienee kuitenkin haltioituminen) tunne näyttävät olevan tehokkaita tulehdustilaa edistävän interleukiini-6:n vähentäjiä koehenkilöiden syljessä. Taisi oma taso tipahtaa tuota Putroa kuunnellessa kun tuli tippa linssiin!
http://newscenter.berkeley.edu/2015/02/02/anti-inflammatory/
Haltioidu hetkeksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti