Asuntovaunuplänäystä

Miten tässä elämässä riittää aika kaikelle sille, mitä haluaa ehtiä tekemään? 24 tuntia vuorokaudessa on kyllä lyhyt aika kun sen jakaa ihmissuhteille, työlle, arkiaskareille, harrastuksille, vastuille ja velvotteille, koiranhoidolle, lekottelulle ja nukkumiselle. Ja kesäisin sitten kasvihuone toimii työleirinä kun palkkatyöstä on vapaata. Eli jostain pitää niin ollen nipistellä aikaa ja tilaa haaveille, tavoitteille ja muille "ei-just-nyt-toteutettaville" asioille. Hiljattain kuulin jonkun toteavan, että "sitten kun" tarkoittaa oikeasti "ei koskaan". Siihen en taivu. Asuntovaunuprojektin eteneminen etanan vauhdilla ei tarkoita "ei koskaan" - ainakin toivon niin. Se tarkoittaa "jonain päivänä". Ja suunnittelu eli matka on aivan yhtä ihana prosessi kuin valmis vaunu eli päämäärä. Ellei jopa ihanampi. Muumien Nuuskamuikkunenhan tämän jo aikoinaan totesi nähdessään alakuloisen Hemulin, tämän löydettyä vihoviimeisenkin keräilypostimerkkinsä. "Hemuli ei ole enää keräilijä, hänestä on tullut pelkkä omistaja!" Eikä omistaminen ikinä ole SE juttu tämmöisissä puuhissa. Tällä kertaa en kirjannut mietteitäni Asuntovaunuproggiksen puolelle, sillä sinne pyrin kirjoittamaan vain konkreettisista renoveerausvaiheista. Suunnittelun eli kirjojen ja kaavakuvien, värikarttojen ja materiaalien tutkimisen lisäksi olen edistänyt projektiani olemalla yhteydessä munavaunujen kehtoon, Örebron SMV-tehtaalle, josta nyt sitten tilailen pikkuhiljaa kunnostustarvikkeita. Tällä hetkellä on menossa tiivisteiden hankinta. Palvelu siellä päässä on ystävällistä ja vähän suomihenkistäkin, sillä tehtaalle on mahdollista asioida suomeksi - tack och lov! Hitaasti hyvä tulee, varsinkin kun nyt niin riisutusta mallista tuunataan, että huh huh!

Suunnilleen tätä tarkoitan

Ja tämmöistä kohti mennään