Kesän loppu

Taas on kesä kääntynyt loppusuoralle ja syksyn arkinen aherrus odottaa. Viiden viikon kesäloma päättyi juuri ja töihin paluu on sujunut varsin kivuttomasti. Tuntuu, että mikään ei jäänyt varsinaisesti kesken. Suurin osa asioistahan on yleensä enemmän tai vähemmän kesken, joten mikään ei siinä mielessä muutu kun lomailu loppuu. Paljon sain lomallani tehtyä sellaista, mitä suunnittelin ja talven mittaan toivoin. Osa jäi auttamatta tekemättä, mutta kuten sanottua. Mihinkäs tässä on kiire, valmiissa maailmassa?

Suurin ilo tuli luultavasti päiväunista, joita oli mahdollista ottaa aina kun siltä tuntui. Ikkunasta puhaltava leppeä tuuli ja päällä pehmeä huopa, nenällä silmälasit ja sylissä käsistä kirvonnut kirja. Eikä kiire minnekään. Lokoisan olon täydensi vieressä tuhisevat koirat. Koirille loma oli varmaankin erityisen mieluisaa aikaa, sillä aina oli kotona joku ja niin myös avoimet ovet pihamaalle. Koirillakin oli siis vapaus tulla ja mennä mielensä mukaan. Lukeminen oli tänä kesänä  erityisen aktiivista, en ollut tajunnutkaan miten kova lukupula minua vaivasi. Kirjoja tuli ahmittua roppakaupalla. Mieleen jäävin niistä taisi olla Kristiina Harjulan Pispalan kiviä, joka kotoisasti kuvaa Tampereen Pispalan elämänmenoa 50-luvulla. Kirja avasi minulle myös edesmenneen äitini ajatuksenjuoksua ja monia hauskoja sanontoja. Pispalan perujahan nuo... Ristiriitaisin miettein luin myös Vonnegutin Teurastamo 5:n ja Kai Sadinmaan 10 käskyä kirkolle. Nuo kirjat edustivat kesän raskainta osastoa. Sadinmaata sulattelen vieläkin.

Ehdottomasti viihdyttävintä ja kepeintä tuotantoa edustivat Sinikka Nopolan Likka, äite ja Rouva Obama sekä tämän hetkiseen asuntovaunuprojektiin passelisti istuva opus My cool caravan, josta löytyy runsaasti inspistä ja ideaa vaunun entraamiseen.

Lomani päätti Samuel Beckettin outo näytelmä Huomenna hän tulee. Näytelmä on yhtäaikaa surullinen ja riemua täynnä. Yksinkertainen ja kryptinen. Kun vielä teatterin lavalla näkisi!

Nytpä sitten luvut jäävät hajanaisemmaksi harrasteluksi. Yöpöydällä on tyrkyllä läpi vuoden muutama kiinnostava kirja, useimmat lähinnä matkakuvauksia tai elämäkertoja. Niiden tehtävänä on toimia lähinnä unilääkkeenä ja hyvin ne ovatkin unen tuloon mielessä yhdistyneet. Montaa sivua en ehdi kääntää kun silmät menevät väkisinkin kiinni.