Metsässä bongattua

Metsässä päivittäin kulkiessani alan vihdoin ymmärtää syvemmin steinerpedagogiikan saloja. Pienten uusien juttujen huomaaminen tutuissa paikoissa, vuodenaikojen muutosten jäljet puissa ja pensaissa, kivikoissa ja neulaspoluilla. Samaltahan ne puiden rungot näyttävät. Vaan eivätpä näytäkään. Tänään niihin on ilmaantunut kokonaan uuden värin häivähdys, joka eiliseltä oli vielä piilossa. Värit ja tuoksut muuttuvat jatkuvasti uusiksi. Sitä ei huomaa ellei aisti tarkoin. Pienet nyanssit, jotka omissa ajatuksissaan samoilevalta kulkijalta jäävät huomaamatta. Samalla tavalla steinerkasvattajat katsovat lasta. Mikä muuttuu, mikä on vasta nupullaan, mihin mikäkin asianlaita johtaa? Vaikka kesä on metsässä kaunista aikaa, on syksy omasta mielestä jollain tavoin vieläkin kauniimpaa. Etenkin sieni on aivan käsittämättömän upea luonnon taideteos. Syksyllä luonnon muutos on lopulta raju. Sen tuntee mantereella ja merellä. Myrsky ja viima vievät mennessään kesän viimeisetkin rippeet ja muistuttavat, että on aika rauhoittaa omakin rytmi ihan perusasioihin. Syömiseen, liikkumiseen, nukkumiseen ja lämpimiin asioihin kietoutumiseen.